Tiedotusosiot: Uutisia
Uutisia

Pelimiehen kynästä -blogi


Salpausselän Reipas on julkaissut sivuillaan pelaajiensa kirjoituksia futiksesta, elämästä ja kaikesta mahdollisesta siltä väliltä. Seurassamme suuresti arvostettu Seppo Wright vieraili kesäkuussa Brasiliassa ja hänen kynästään on alla oleva tarina. Heinäkuinen sunnuntai aamu klo 9.00, lähellä kauriin kääntöpiiriä. Pelaajat seisovat sinisiin tai keltaisiin liiveihin sonnustautuneena suuressa ringissa, jossa pari seuran nokkamiestä puhuu vakavalla äänellä kuulijoille, jotka katsovat hiljaa kenkien kärkiä. Vyötärön seudusta päätelleen osa pelaajista tulee hyvin juttuun mallastuotteiden kanssa, mutta kunnon kankkusta ei vaikuttaisi olevan kenelläkään. Normaalista poiketen ringissä on yksi uusi naama, jonka toinen nokkamiehistä haluaa noteerattavan aploodein. Valkonaama esittäytyy ja kertoo olevansa Suomesta, joka selvästi aiheuttaa hilpeyttä paikallisissa. Hän hymyilee toverillisesti takaisin uusille tuttavilleen, koska ei ymmarrä portugalia kuin sanan sieltä täältä, mutta yksinkertaisempikin kaveri ymmärtää, että Suomea ei jalkapallon mekassa mielletä futismaaksi. Joka tapauksessa kohtelu on ystavällistä ja vieras tuntee olevansa tervetullut -taustoista huolimatta. Päivän epistolan jälkeen ringissä olijat ottavat toisiaan käsistä kiinni ja lausuvat yhteen ääneen Ave Marian. Kaikki sulkevat silmänsä. Joku nostaa katseensa kohti taivasta, toinen painaa leukansa rintaan mutta kaikkien huulet liikkuvat. Rippikoulusta ei ainakaan ole lintsattu. Miehistä valkoisin on hämillään ja katsoo kulmieni alta vaivihkaa, kuinka jokainen päättää rukouksensa ristinmerkkiin sekä antamalla suudelman nurmikentälle. Onko tämä se juttu, joka on tähän mennessä pitänyt härmäläiset ulkona EM-tai MM-karkeloista? Kenttä on hurjassa (lue kurjassa) kunnossa. Gringolla, niin kuin paikallisilla on tapana kutsua ei-brasilialaista, on numeron liian suuret lainaksi saadut Lotto-merkkiset pläägät jalassa mutta ei valita, koska eivät muutkaan valita, vaikka ruoho on kentän kulmissa niin pitkää ettei palloa erota seasta. Gringo ei valita, vaikka eräs pelaajista tiedustelee, että onko tämä kotoisin Reykjavikista? Gringo hymyilee takaisin, korjaa virheen, taputtaa kysyjää olkapäälle ja toivottaa onnea alkavaan peliin. Gringo on hyvillä mielin, koska hänet on toivotettu aidosti tervetulleeksi. Peli käynnistyy ja melko nopeasti Alemao (portugaliksi saksalainen, jota gringo paikallisten mielesta kovasti muistuttaa ja jota nimitystä useammat myös alkavat käyttää) huomaa suurimman osan viihtyneet vaihtelevasti paikallisen janajantusen futiskoulussa. Pelin tempo ja vauhti on vaatimatonta, sillä käytännössä kaikkien pelaajien parasta ennen päiväys on mennyt jo aikaa sitten. Alemao tuntee jonkinlaista helpotusta (vaiko pettymystä?) mutta päättää pysyä nöyränä pelille, eikä aio lähteä kävelyyn mukaan. Niinpä gringo juoksee, puolustaa, hakee paikkaa, juoksee lisää, hikoilee, tekee maalin tai kaksi ja kiittää joukkuetovereitaan saamistaan syötöistä. Tässä seurassa ei siis tarvitse olla kummoinen pelaaja, jotta naureskelut alkavat vaihtua selkään taputteluiksi ja peukunnäytöiksi. Samalla yhteinen kieli alkaa vähitellen löytyä, vaikka ihmiset ovat eri puolilta maapalloa. Peli ja säännöt ovat silti samat, gringolle ja moreenoille. Gringon joukkue voittaa 5-3 ja kielimuurista on otettu niskalenkki. Jokainen yrittää parhaansa mukaan kommunikoida elein ja liikkein mennyttä 90 minuuttia. Sanoja ei löydy aina pantomiimin tueksi mutta yritystä ja halua löytyy. Gringo tuntee itsensä hyväksytyksi porukkaan, eikä mieltä lannista edes latoa muistuttava maapohjainen pukukoppi, jollaiseen valkonaama ei ole törmännyt edes kehä kolmosen sisäpuolella. Suihkun jälkeen syodään suuresta kattilasta papusoppaa, ja juodaan olutta. Selkään taputtelu jatkuu ja Gringoa pyydetään myos useampaan valokuvaan. Nimi pyydetään tavaamaan erikseen paperille, jotta Gringon tehopisteet saadaan päivitettyä toiminnanjohtajan yllapitämille nettisivuille. Lähtiessään hän haluaa tarjota hieman rahaa kentästä, oluesta, käyttämistään pelivarusteista sekä ruuasta mutta saa vastaansa jyrkän kieltaytymisen. Vierailta ei pyydetä, eikä hyväksytä rahaa näissä piireissä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat kuin kehitysmaasta,niin oli tuo aurinkoinen sunnuntai enemmän kuin täynnä futiskulttuuria. Vastaavasti ihmisten ystävällisyys sekä vieraanvaraisuus, jollaiseen pohjolassa harvemmin törmää, oli vertaansa vailla. Kaukana eivät olleet Gringon kyyneleet kuin vielä viikkoa myöhemmin, hieman ennen lentokentälle lähtöä, eräs puulaakijoukkueen edustajista tuli hyvästelemään ja lahjoittamaan Gringolle joukkueen pelipaidan. Jotain tälläista lienee Juhani Tamminen tarkoittanut kehottaessaan nuoria pelaajien alkuja kunnioittamaan peliä, niin peli tulee myöhemmin maksamaan moninkertaisesti kaiken takaisin uusien kokemuksien ja ystävien muodossa. Kyseisen sunnuntain jälkeen myös Gringo uskoo ymmärtävänsä hieman paremmin Aurinkokuninkaan neuvoa.


Julkaistu 13.07.2010
Lisää kommentti

« Takaisin
mustataustalogo.jpg



YHTEISTYÖSSÄ:
.
Salpausselän Reipas
Sivuvierailuja: 210    Toteutus: klikkaa.fi